Muutto Espanjaan

Hei! On aika taas herätellä pitkään kuohuvaa paloa kirjoittaa blogia. Ja nyt minulla on taas yksi erittäin mahtava ja varmasti runsas aiheinen syy siihen. Olemme muuttaneet Espanjaan. Matka on ollut pitkä, vaikkakin kaikki käytännössä tapahtuikin melko nopeasti. 

Ajatus tänne muutosta on muhinut ajatuksissamme jo vuosia. Olemme mieheni kanssa puhuneet ulkomaille muutosta pitkään ja nyt päätimme, että joko me teemme sen tai lopetamme siitä puhumisen. 

Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa annan nopeat taustatiedot, mutta haluan kertoa teille koko tarinamme ja sen mistä olemme tänne tulleet. Mutta nyt, pikakelauksella siitä miten päädyimme tänne Guardamariin.

Keväällä 2022, soitin valitsemalleni välittäjälle, Raisa Vänskälle(Merikotkan Pesästä)ja pyysin häntä myymään talomme Tiutisessa. Raisa ei ollut tuttu, mutta useiden kymmenien suositusten johdosta päädyimme häneen. Luonnollisesti, minä kuvaajana kuvasin kotimme myyntikuvat, sillä sitähän olen tehnyt työkseni, ja Raisan kanssa kävimme läpi myyntivaltit. Tiutisen saari on Suomen mahtavin paikka asua ja toive siitä, että joku pian löytäisi meidän ihanan talon oli suuri. Realistina, mutta hyvin positiivisena ihmisenä, ristiriidan nimissä, en osannut edes kuvitella toteutuisiko tämä myynti vuoden vai vasta kolmen vuoden päästä. 

Kun myynti-ilmoitus pärähti julkiseksi fiilis oli hyvä. Näyttöjä oli paljon ja 4-henkisen perheen ja kahden koiran kanssa aina lähdimme karkuun näyttöjä. Yhä uudestaan ja uudestaan. Pidimme kodin siistinä, mikä oli aika mahtavaa. Jokaisen(arkikaaoksen keskellä asuvan lapsiperheen siis)pitäisi kokea se. Kuinka mahtavaa oli kun koti oli ja pysyi siistinä viikko toisensa jälkeen. Näyttöjä oli runsaasti. Ja noin kuuden viikon jälkeen ostajat löytyivät. Epätodellisen mahtava tunne. Siinä sivussa mietimme, että onko tämä oikea päätös, mutta huomasimme pian, että "follow your heart" oli juuri se oikea päätös ja kaikki tuntui niin oikealta.

 

Elimme elokuuta ja sovimme, että lähdemme talosta syyskuun loppuun mennessä. 

No hätähousuina halusimme lähteä mahdollisimman pian ja varasimme laivaliput 19.9. Sitten minä sairastuin. Minulla ei ollut perus flunssaoireita, mutta tukkoisuutta, hurja yskä ja hengenahdistusta. Tein useita koronatestejä, mutta ei. Lopuksi oli hakeuduttava sairaalaan sillä hengittäminen oli vaikeeta. Minulla oli paha keuhkoputkentulehdus. Lisähapella, tiputuksessa ja lääkityksellä mentiin. Kun pääsin kotiin, piti levätä. Kadotin yli viikon aikaa ja lähtöpäivä senkun läheni. 

Omaan maailman upeimpia ystäviä ja yhdessä teimme hullut usean päivän raivaukset kodissamme. Puolet tavaroista lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen ja puolet myytiin. Olimme lähdössä matkalle meidän 1979-vuoden matkamersulla ja mukaan otettava tavaramäärä oli hyvinkin rajoitettua. Tärkeitä muistoja kuten kuva-albumit, lasten säästettyjä taideteoksia jne. aarteita meni varastoon. Kaikki muu hävitettiin.

Myimme siis kaiken omaisuuden; talon, autot sekä huonekalut. 

Anssi irtisanoi itsensä työstään, minäkin. Olin tuolloin myös töissä Kotkan Askossa sekä pyöritin omaa yritystäni. Edessä oli totaalinen irtiotto, uuden elämän hankinta ja suuri seikkailu.

Suuntana oli Espanja ja päädyimme Costa Blancan alueeseen. Ajattelimme, että tarkemmat paikkatiedot selviää sitten kun olemme perillä. Katselimme paljon asuntoja jo Suomessa, mutta mitään varauksia ei uskaltanut tehdä vasta kuin paikanpäällä. Kyllä kaikki selviää aikanaan ja täällä sitä ollaan. Olemme vastaanottaneet paljon kyselyjä siitä, että mitä aiomme tehdä, missä ja miten. Vastauksia ei tähän ollut tuolloin. Luulen, että olemme myös saaneet negatiivisia ajatuksia suunnitelmistamme, tai pikemminkin niiden puutteesta, mutta kukaan ei sanonut niitä ääneen. Kaikki palaute on kuitenkin ollut positiivista. Ihmiset ovat olleet iloisia ja ihmetelleet meidän rohkeutta toteuttaa unelmia. Monet ovat sanoneet, että se on myös heidän haaveensa ja toivon todella, että myös he pääsevät toteuttamaan ne haaveet. Elämä on nyt ja emme halua odottaa niitä kuuluisia "sitten kun" päiviä. Mikään tässä päätöksessämme ei ole niin vakavaa tai pysyvää etteikö sitä suunnitelmaa voisi muuttaa halutessaan. 

Täällä olemme nyt, istun kotimme sohvalla. Olemme olleet täällä 8 päivää. Ensimmäisen kuukauden asuimme matkamersussa leirintäalueella. Mutkia asunnon etsinnässä oli alkuun todella paljon, paperiasiat lupien ym. kanssa seisovat vielä täysin avoimina ja Edvinin kouluasiatkin junnaavat juuri näistä papereiden puutteista johtuvista syistä. Mutta nyt meillä on kuitenkin koti. Koti joka on mukavalla aluella, Guardamar del Segurassa, noin 12km Torreviejasta. Asuinalueemme on rauhallinen, kaunis ja talomme on juuri sellainen espanjalaistyylinen unelma jota etsimmekin.

Odotimme jo kovasti normaalia arkea, sillä olemme käytännössä lomailleet tämän reilun kuukauden ajan, mutta nyt olemme saaneet paremman otteen normaalista elämästä ja uskon, että asiat etenevät omalla tahdillaan. Täällä se on se kuuluisa "mañana" meininki jonka mukana on vain mentävä. 

Mukavaa jos löysit tänne ja jaksoit lukea tänne asti ja ehkä jopa kiinnostuit tarinastamme. Luvassa on paljon päivityksiä menneestä sekä tulevasta. Elämme myös nykyhetkessä ja päivittelen tänne asioita joita elämäämme kuuluu täällä sitruunapuiden alla. 

Seuraamalla instatiliäni pääset mukaan jokapäiväiseen arkeemme helposti sekä löydät mm. videot matkastamme tänne. @ainokaisalonka 

Bienvenidas! 

terkuin, Aino-Kaisa